Taakse jäi taas mennyt elämä, joka vielä tulevaisuudessa jossakin siintelee. Jäi hevonen ja tyttö, minä lähdin, ja ajessani sitä neljääsataa kilometriä oli aikaa ajatella, mutta hassua silti miettiä jo puhkikuluneita ajatuksia. Kierrän kehää kaipuuni kanssa, voivotellen ja säälien itseäni, sitä että kaikki rakas jäi, mutta siltikään en tee asialle mitään. Vuosi sitten olisin voinut muuttaa asioiden kulkua, mutta pelkurin on aivan liian vaikeaa muuttua rohkeaksi ritariksi, jota pystyisi muutokset ottamaan urhoollisesti vastaan. Nyt itken ikävääni ja öisin näen unia kuin painajaisia.
Kaipa pelkään menettäväni, kun eivät ole läsnä koko ajan.
]]>